Hyvästi, kotini!

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hyvästi, kotini!

Kirjoittanut Eino Leino


Tuoss’ lepää kotilahdelma
rasvatyynenä aivan,
ja heijastuvan pintahan
sen nään mä sinitaivaan.
Ilta-auringon sätehet
juur’ kultailevat maita
illan ruskolla kaunistain
seutuja armahaita,
Mä rannan kivell’ istahdan
ja hengin rauhaisuutta.
Nyt näiltä mailta armailta
mun poisko täytyy muuttaa?
Ja vedet vuotaa silmistäin:
tää on mun kotipaikka!
Ain’ ennen muille vakuutin:
en lähde täältä vaikka...
Mä noilla mäillä, kunnailla
ain’ ennen lasna leikin...
Jo aatteet aikaan armaimpaan
tuo seutu varkain veikin.
Kiveltä nousin viimeisen
mä katseen seutuun luoden,
kun kuulin äänen povestain
näin soivan, julki tuoden:
»Sä olet Eino luullaksein
mies miehekäs, et nainen;
kuin voit siis suruus sortua
kuin vaimo raukkamainen?
Äl’ sitä surros ollenkaan,
jos kotoaskin lähdet;
on sielläkinhän päälläs sun
tää sama taivas, tähdet!
Ja isäinmaatas polkea
saat sielläkin kuin täällä,
ja iloo tunnet sielläkin
sä maatas lempimällä!»


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.