Hyvästi, maine Skotlannin!

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hyvästi, maine Skotlannin!

Kirjoittanut Robert Burns
Tämän historiallisen ballaadin tapahtuma-aika johtaa meidät David II:n (vv. 1329–71) ja Edvard Baliolin välisiin taisteluihin ja on pantu vanhuksen suuhun, joka on ottanut osaa Skotlannin kansallissankarien, William Wallacen ja Robert Brucen vapaustaisteluun. Englannin kannattamana Edvard Baliol sai kuningas David II:n väliaikaisesti vangiksi. – Runoilija on kuitenkin näiden muinaisten aikain kehykseen kätkenyt omia ajatuksiaan myöhempäin aikain tapahtumista ja oman myötätuntonsa karkoitettua Stuartien hallitsijasukua kohtaan, antaen runoelmalleen värityksen, joka viittaa Cullodenin taistelun aikoihin. Mainitussa taistelussa (v. 1746) viimeinen Stuart-suvun valtaanpyrkijä joutui tappiolle. – Tweed ja Sark ovat Skotlannin rajajokia Englantia vastaan.


Hyvästi, maine Skotlannin
ja vanha voimas tunto!
Hyvästi Skottein nimikin
ja miehen mieli ja kunto!
Miss’ soluu Tweed ja mereen saa,
miss’ Sark käy Solwayta kohti,
nyt Englannill’ on rajamaa, –
rutiruojat ne maatamme johti!
Mitä taistot kaikki ei tehnehet,
ei väkivalta ja kettuus,
sen aikaan nyt sai lahjukset
ja harvain kurjien pettuus.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan,
ja uljuus meissä hohti,
mut vieras kulta lannisti maan, –
rutiruojat ne maatamme johti!
Oi, miks sain nähdä päivät nää,
kun maan he möi ja osti!
Jos kuollut ma oisin, harmaapää,
kun Bruce ja Wallace kosti!
Mut uhkapäin mä huudan näin,
– ja ken sit’ eittää tohti –:
maan petos löi ja kultaan möi, –
rutiruojat ne maatamme johti!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.