Hyvästi Suomi

Hyvästi Suomi Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Jäi taakseni nyt Suomenmaa,

Ma sille seljän käänsin.

En tahdo jäädä orjuuteen!..

Näin lähteissäni äänsin.

Siell’, ruoska lahtar’herrojen

Taas alkaa soida vinkuen...

Ei sitä korvat siedä.

Vihurin lailla kiidän pois

Nyt maille aamuruskon,

Miss’ punavärit tervehtää

Ja kansa huomenuskon

Mun ottaa vastaan veljenään.

Näin riennän itään, etelään,

Miss’ vapaus viel’ elää.

Kas ”isänmaata” entistä

Ei laisin surra maksa!

Luvalla herrain Suomesta

On tehty Pieni Saksa,

Ja ikeen alle taipuen

Käy talonpojat ryömien

Ja herrain ruoskaa nuolten.

Ei!... Tuhat kertaa sanon: ei!

Ma sellaiseen en taivu!

Ma etsin teitä uusia;

En orjuutehen vaivu!

Ja tulkoot päivät synkät, mun

Ei mahdu murhe sieluhun,

Vapaana elää tahdon.

Siis purjeet täyteen tuulta vaan!

On aava elon meri...

Päin myrskyteitä kiidän pois,

Kun taistoon vetää veri.

Ja taakseni ma kaipaa en!

Ma samoilen ja taistelen

Joukossa proletaarein.

Taas konsa maassa Suomenkin

Kumous-aamu koittaa,

Ja aate, jolle uhrasin

Sydämet valtaa, voittaa,

Kuin kumouksen sotamies

Käyn sinne, miss’ on taistolies,

Ja laulan voitoistamme.

Moskova, toukok. 1918.

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.