Hyvät ja jalot
| Hyvät ja jalot. Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan!
- Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan,
- Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan
- Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.
- He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan:
- Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan –
- Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää!
- Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää.
Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.