Ihana on talvipäivä

Ihana on talvipäivä Kirjoittanut Saima Harmaja

Ihana on talvipäivä reessä,

huurremetsä häikäisevä eessä,

huurteen hopeoima hentoinen

oksaholvi sineen piirtyen.

Juhlamielin paistaa päivä saloon,

joka valkeana nousten valoon

itseänsä tuskin tunteekaan.

Puhdas kimallus on yli maan,

missä hanki aueta saa vapaa.

Jalokivin katsojan se tapaa,

päivän säteet heijastaen pois,

itse säihkyen kuin päivä ois.

Mutta missä mutkan polku teki,

hilpeästi kääntyi kevyt reki,

timanttisin pyörtein kohoaa

sineen lunta unen-loistavaa.

Hän ken metsämaiden sydämessä

ajaa kulkusien helistessä,

ohjaksissa orhi iloinen,

mitä miettii hän? En tiedä, en.

Mutta rauhaa säteillessä salon

juhlamielin tuntee riemun jalon

rinnassaan hän, liukuessa reen

hopeisesta holviin helmiseen.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.