Ihanteen mies

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihanteen mies
Artur Siegberg
Kirjoittanut Eino Leino


Mies ihanteen olit iki;
seisoit Sa lippua liki,
viiriä vienoimman tunnun,
tuskan ja kauneuden hunnun.
Yö oli ympäri. Valo
sees kuni taivahan talo,
viittasi korkeinta kohti,
jonne Sun kaipuusi johti.
Mutta kun maan päälle siirtyi,
sielussa nuorten mi piirtyi,
pirtein ja hienoin ja herkin,
uus unelmoi kevät kerkin.
Täyttyivät tähdet ne suuret,
juuttuivat nuo jumal-juuret
Fjalarin, Vänrikin tarun,
Skandian kohtalon karun.
Eivät ne armahda vallat
taivahan, ei elon hallat,
harmenevat isän hapset,
kaatuvat kaunihit lapset.
Laulavat: »Ei elon vaikeus
ain’ ole haavehen haikeus,
vaan halu raution yössä
raueta sankarityössä.»
Kuolema kulkee sen yli,
missä on vain sydän, syli;
mies ihanteen iki hohtaa,
koska Kointähden hän kohtaa.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.