Ihmeen-Ihanainen vieraisilla
Ulkoasu
Ihmeen-Ihanainen vieraisilla Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Nyt Ihmeen-Ihanainen käy yli kynnyksen!
- Lens ovet hälle auki kuin eessä ruhtinaan,
- hei, katto templin kuvuks on huimaan ylennyt,
- myös seinä ulommaksi on valeen väistellyt,
- ett’ ikävöity nousis näin kaikkeen kunniaan.
- Miel’ Ihmeen-Ihanaisen on nähdä kammio.
- Vuoskauden yöstä paikat nyt äkin havahtuu,
- kun katsoo kaunis heitä, kun kiittää, laittaa suu.
- Kas, kuvastinkin välkkyy, se tomutuhkimo,
- niin sieppas kullan kuvan kuin ahnas lammikko!
- Kuin haave uudin putoo, uus matto kopeilee,
- vain pöyhistyvät patjat, kun tuttu lähenee,
- esine jokahinen niin innoin tarinoi,
- kun katseen kaiken keksein agaattisilmä loi.
- Hän katsoo niinkuin vaipuis taas outoon unelmaan...
- jo ilta kaiken vajaan luo ruskoon kultavaan...
- Noin Ihmeen-Ihanainen vain valtas kammion!
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.