Ihmis-kasvot
| Ihmis-kasvot. Suomennettu Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Jo yli metsän Setrisen
- Oil kuudes päivä luomisen
- Noussut kultineen.
- Perho pitkin pensahia
- Lemahteli ruusuisia
- Kulta-siipineen.
- Vedessä jo päärly paistoi:
- Soutunsa myös soman alkoi
- Joutsen aalloilla;
- Hedelmistä heloittivat
- Puut, ja kyyhkyt kuhersivat
- Kukka-kedoilla.
- Mutta Luojan laitoksista,
- Luoduistansa kaunihista
- Puuttui parahin;
- Vaan ihminen kun mullasta
- Nosti kasvons’, silloin vasta
- Kaikki täytettiin.
- Kukkuloilta lumi kulki,
- Aamurusko itsens sulki
- Varjoon vuorien;
- Tähdet taivon loistavaiset
- Pakenemaan valmistihet
- Edest’ kasvojen.
- Luodut kaikki kumarsivat
- Kasvoja, kuin koroittivat
- Sulo-silmineen,
- Joista lemmen liekki säikkyi,
- Joitten kyynelistä’i välkkyi
- Toivo taivainen.
- Itse enkeleinki parvi
- Ihanita ihailevi,
- Luojaa silmäillen.
- Luoja näissä, kuin hän teki
- Viimeiseksi, kuvans’ näki
- Leppeest’ hymyillen.
- Sä tyhmä! joka mullaksi
- Ja juuri sieluttomaksi
- Soimaat luontoa –
- Lähtehelle lähtyäsi,
- Vaikene siell’ näh’tyäsi
- Kasvois kuvoa.
- Katso vanhan viisaan otsaa,
- Kuinka valo sieltä hohtaa
- Vuosi-sadoille.
- Katso leimuuvaista silmää
- Urhon, kosk’ hän turvaks’ rientää
- Maansa majoille.
- Tai lemmen, sulon muotoa
- Jos etsit, katso neitoa
- Puna-poskista:
- Katso rakkauden leimuu
- Silmistään ja rauhan riemuu
- Hymy-huulista.
- Tai jos seuraat Selmaistani,
- Katsele tät’ armastani
- Murheen majoissa:
- Kuunnellessaan valituksen
- Ääntä, loistaa sieluinen sen
- Kyynel-kasvoissa.
- Ahpa kuvaa taivahista
- Ja enkeleitten kaltahista
- Ihmis-muotoa!
- Tääll’ tomuuko vaan kaunistat?
- Ei! mutta sielun todistat
- Ikuist’ luontoa.
–s –s [Isak Alexis Wallenius]
Lähde: Suometar 10.12.1858.