Ihmis-kasvot

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmis-kasvot.
Suomennettu
Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Jo yli metsän Setrisen
Oil kuudes päivä luomisen
              Noussut kultineen.
Perho pitkin pensahia
Lemahteli ruusuisia
              Kulta-siipineen.
Vedessä jo päärly paistoi:
Soutunsa myös soman alkoi
              Joutsen aalloilla;
Hedelmistä heloittivat
Puut, ja kyyhkyt kuhersivat
              Kukka-kedoilla.
Mutta Luojan laitoksista,
Luoduistansa kaunihista
              Puuttui parahin;
Vaan ihminen kun mullasta
Nosti kasvons’, silloin vasta
              Kaikki täytettiin.
Kukkuloilta lumi kulki,
Aamurusko itsens sulki
              Varjoon vuorien;
Tähdet taivon loistavaiset
Pakenemaan valmistihet
              Edest’ kasvojen.
Luodut kaikki kumarsivat
Kasvoja, kuin koroittivat
              Sulo-silmineen,
Joista lemmen liekki säikkyi,
Joitten kyynelistä’i välkkyi
              Toivo taivainen.
Itse enkeleinki parvi
Ihanita ihailevi,
              Luojaa silmäillen.
Luoja näissä, kuin hän teki
Viimeiseksi, kuvans’ näki
              Leppeest’ hymyillen.
Sä tyhmä! joka mullaksi
Ja juuri sieluttomaksi
              Soimaat luontoa –
Lähtehelle lähtyäsi,
Vaikene siell’ näh’tyäsi
              Kasvois kuvoa.
Katso vanhan viisaan otsaa,
Kuinka valo sieltä hohtaa
              Vuosi-sadoille.
Katso leimuuvaista silmää
Urhon, kosk’ hän turvaks’ rientää
              Maansa majoille.
Tai lemmen, sulon muotoa
Jos etsit, katso neitoa
              Puna-poskista:
Katso rakkauden leimuu
Silmistään ja rauhan riemuu
              Hymy-huulista.
Tai jos seuraat Selmaistani,
Katsele tät’ armastani
              Murheen majoissa:
Kuunnellessaan valituksen
Ääntä, loistaa sieluinen sen
              Kyynel-kasvoissa.
Ahpa kuvaa taivahista
Ja enkeleitten kaltahista
              Ihmis-muotoa!
Tääll’ tomuuko vaan kaunistat?
Ei! mutta sielun todistat
              Ikuist’ luontoa.

–s –s [Isak Alexis Wallenius]


Lähde: Suometar 10.12.1858.