Ihmisenpojan ruoska

Ihmisenpojan ruoska. Kirjoittanut Katri Vala

Minulla ei ole mitään omaa kärsimystä,

Minulla on miljoonien suuri yksinkertainen kärsimys:

voi, että elämä olisi kuolemaa parempi!

Missä on se Leipä,

joka annettiin meille?

Kaikissa temppeleissä istuvat rahanvaihtajat.

Heidän sydäntensä rumuus on kauhistava.

Me jotka synnyimme rakastamaan elämää –

katsokaa lapsiemme olemisen riemua –

meidän kärsivällisyytemme on astunut

yli vihan rajan.

Vuosisatojen nälkä paistaa silmistämme,

unemme ovat levottomat ja veriset.

Ihmisenpojan ruoska on valmis,

se viuhuu suunnattomana saalistajain yllä.

Kuka on syyllinen?

Elämä kätkettiin meiltä

pistinten ja kullan taakse,

mutta me olemme lukuisat kuin metsän puut.

Lämpimät ruumiimme syöksemme

kylmiä pistimiä vastaan,

hukutamme veremme paljouteen

metallinkilistäjäsydämet

pelastaaksemme elämän niille,

jotka tulevat.

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.