Ihmisyys vaatii

Ihmisyys vaatii Kirjoittanut Kaarlo Hammar

Jo herää työläiskansa,

jo nouse, nainen, mies!

Lyö maahan sorron ansa

ja särje orjan ies!

Et juhdan työhön sovi,

et kone kuollut lie;

siis aukaise jo ovi,

mi ihmisarvoon vie.

Jo vuosisatain ajat

sua orjanruoska löi

ja vallan anastajat

sun halpaan hintaan möi.

Kuin kurjan uhriteuraan

he penkkihin sun vei;

et päässyt ihmisseuraan,

ei ääntäs kuultu, ei.

Sun kättes toiminnasta

maat kasvaa, vainiot

ja työstäs ahkerasta

ne täyttyy hinkalot.

Mut itse tyhjin vatsoin

vilussa värjötät

vait, äänetönnä katsoin,

kun lihoo mässääjät.

Niin ollut on jo ammoin,

vaan nyt on aika uus.

Ken tuntematt’ ois kammoin,

kun kasvaa kataluus!

Jos alistuen nöyrryt,

et oikeuttas saa,

vaan suoriks selät köyryt –

se vaatii, velvoittaa.

Siis köyhälistö, herää!

Jo riittää uinuntas.

Teroita säiläs terää

ja tahdon tarmoas!

Jo nouse itse herraks,

lyö murskaks itsekkyys,

käy, astu muiden verraks –

sen vaatii ihmisyys!

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.