Iidan suru

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iidan suru.

Kirjoittanut Kustaa Killinen


Iida itki nyyhkytteli
Aivan kasvot kalmana,
Äiti hältä tutkaeli:
”Mikä sul’ on vaivana?” –
”Niin kun naapurimme Kyöstin
Sanat saa mun hirtehen,
Kun hän sanoo, että ryöstin
Hältä poi’es sydämen!
Tään kun mailma saapi kuulla
Aivan oon ma onneton!
Kaikkihan nyt alkaa luulla
Ett’ oon varas verraton. –
Aivan syyttömästi tätä
Kärsimään on joutunut,
En mä hiekan kipinätä
Keltäkään oo ottanut!” –

[Kustaa] K[i]–ll[ine]–n.


Lähde: Satakunta 4.3.1876.