Iivo haaveilee

Iivo haaveilee Kirjoittanut Jalmari Virtanen

He astuivat joulukuun rakentamaan

Lumilinnaan, honkien holviin,

Jossa pakkanen nuijaansa paukuttelee

Ja lunta on miesten polviin.

Yhä sihteerin mielessä liikkuivat

Monet aatokset rikkaat ja luovat,

Kun katseli, kuinka taas loisteliaat

Ylös ilmoille nousivat juovat.

Revonvalkeat magneettinavalle päin

Monen viskasi soihtujen lyhteen,

Ne taivaalta jotakin etsien käy,

Taas lankeavat tovin yhteen.

– Ipu, aatteles voimaa tuotakin vaan,

Joka palamaan saapi tuon aineen:

Negatiiviset hiukkaset auringon

Ovat heittämät säteilypaineen.

Ne saapuvat ilmaan, ja sähköisyys

Siten valmis on taivaalla tuolla.

Ipu! Revontulivalkeat loimuavat

Navan vastakkaisenkin puolla! –

Ipu valkeista suuria piittaa ei,

Vaan miettii: ”Kun lamppuja saisi,

Niin terottaa iltasin sahoja sais,

Työpäivää ei tuhrattaisi.

Nyt kämpissä ei näe viilaella...

Hm... Ruokakin on vähän niukkaa...

Sen kylläkin saada voi runsaammaks,

Kun hankintamiehiä tiukkaa. –

– Valo, ilmassa soihtuina liikkuva noin

Se on kaasua hehkuva juovaa...

Minä arvelen – koittaapi päivä, kun nuo

Valojuovatkin voimaa on luovaa.

Ne ilmasta kerran voi pyydystää

Konesirkkelin käyttäjäks... Aivan!

Proletaarein on oma ilmakin, vai?

Sepä keksintö maksaisi vaivan!

Luen tiedettä ahnaasti, mieleni ois

Hyväks, taitavaks keksijäks tulla,

Ihan pienestä alkaa ja eestyä ain,

Sepä hartahin on halu mulla.

Sinä uskotko: ehtiä paljon voi,

Kun työtä ei eemmäksi työnnä,

Vaan kohta sen suorii, kun tehtävän saa,

Tämä oikeaks’ ohjeeksi myönnä.

1931

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.