Ikävöitsevä
| Ikävöitsevä. (Kansanlaulun tapaan). Kirjoittanut Juho Laine |
- Alla tuomen tuoksuvaisen
- Meren rannalla
- Istui impi kaunokainen
- Suvi-illalla.
- Päiväpaiste välkkyeli
- Vielä aalloilla,
- Kukkulintu helkytteli
- Lähi-oksalla.
- Käki kukkui lemmen kieltä,
- Impi huokasi.
- Kaiho katkerammin mieltä
- Neidon kalvasi.
- Virrat kyynel värähteli
- Kaunon kasvoja,
- Kun hän siinä silmäeli
- Meren aaltoja.
- Surullisella hän suulla
- Lausui: ”ah ja voi!
- Mistä kurja saisin kuulla,
- Kuinka kulta voi!”
- ”Itämaille kulkevansa
- Sanoi kultani,
- Pian sieltä palaavansa
- Lupas’ luokseni.”
- ”Jo on viikko vierähtänyt,
- Mennyt vuosikin,
- Vaan ei viel’ oo ennättänyt
- Kulta kotihin.”
- ”Lienee kärsinytki kulta
- Kuolon kamalan,
- Vieras peittänee jo multa
- Varren sorean!”
- ”Oisin lintu, liiteleisin
- Yli merien,
- Yöt ja päivät lenteleisin
- Häntä etsien.”
- ”Löytäisinkö hänen vihdoin,
- Enpä laskiskaan
- Luotain häntä, aamuin illoin
- Suuteleisin vaan.”
- ”Mut’ ah linnuks’ lentäväksi
- Enpä luotukaan,
- Olen immeks’ itkeväksi
- Valmisteltu vaan!”
- ”Toisit aalto armahani
- kotirantahan,
- Kumartuisin sinuaki
- Suutelemahan!”
- Kuuli aalto immen sanan, –
- Kulta palasi.
- Vaan ei neito muistakana,
- Mitä lupasi.
- Sulhastansa suuteli hän,
- Vaan ei aaltoa,
- Vaikka aalto ähmissähän
- Vannoi kostoa.
Lähde: Päijänne 14.6.1878.