Ikävöivän laulu
Ulkoasu
Ikävöivän laulu. (Muualta.) Kirjoittanut H. K. Corander |
- Nyt millä täällä laulan ja yksin veisalen,
- Vaan kukahan tuon kuulee ja kuka uskonee
- Sitä sytämeni vaivaa ja suurta ikävää,
- Että minun täytyi erii pois ystävistäni.
- Mä olen niinkuin lintu pesässä pienessä,
- Ja maalla vierahalla joukossa ihmisten,
- Vaan kuitenkin aina ompi jo mulla ikävä,
- Kuin en mä nähdä taida entisii ystäviä.
- Ja olen täällä siitä surua kannellut,
- Ja murheellinen mieli on mulle annettu,
- Kuin minä herään ylös olette mielessäin,
- Levolleni laskein teitä aina muistelen.
- Vaan kuka taitaa päästä mun tästä murhesta;
- Sitä ystävää ei löydy, jollenka valitan.
- Ah! anna Herra täällä hyvä lohdutus,
- Ja valvoissani vielä oikia virvoitus,
- Että voisin virkaan’ tääl’ hyvin toimittaa,
- Ja kunnian siit’ hyvästi aina hallita.
- Sill’ olen niinkuin lintu oksalla häilyväll’,
- Ja ison meren aallot tuulella väkeväll’.
- Vaan kuin ma Herraa aina rukoilen hartaasti,
- Hän murheen alas painaa ja tulee turvaksi.
- Syntinen olen kyllä ja Luoja tietää sen,
- Hän anteeks’ kaikki antaa kautt’ pojan Kristuksen.
- Nyt kohtaan minä teitä täll’ vähäll’ veisulla,
- Ja lähestyn jo liki, ehkä olen kaukana.
- Tervehdin tässä teitä herttaiset ystävät,
- Ja sitä aina muistan ett’ oltiin rakkahat.
- Jos emme toistamm’ kohtaa tääl’ armon ajassa,
- Ehkä kohtaisimme siell’ ylhääll’ taivaassa,
- Kuin viimein yhteen tullaan ja kohta kootaan,
- Ja henki ruumiist’ erii, sit’ elo muutetaan.
Lähde: Sanan-Lennätin 3.9.1858.