Ikipuu

Ikipuu Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Se nuorten havuin parvesta niin karheasta

kuin emo kohoo lempeästi lehtien.

Jo vierikkokin hyötypuiksi suistui sen,

ei jäänyt kannostansa yhtä vesalasta.

Puu tynkää ukonlyömän oksan haarukasta

niin kaipuumielin työntää valoon ilmojen.

Vain horsmat, kellot kuulee juurta punaten

puu haikeitaan kun huokaa, puistain vanhaa hasta.

Yölehdokki sen luona öisin tuoksuu, viihtyy,

koi koittaa, dityrambit pikkulintuin kiihtyy,

kuin kyynele ui pisar herttalehdellään.

Oi, noin jos oisit kaunis, uljas sydämeni,

kun kerran iäks’ ilo ilojeni meni, –

kun eessä talven haudan kaivettuna nään.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.