Ikkuna

Wikiaineistosta
Ikkuna

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Takana viileän puiston
hiilu sammuvan auringon.
Paluu kaukaisen muiston
mieleen kirkas on.
Niin olet saartanut minut,
muistoni, liekein polttavin,
sieluni kahlehtinut
sitein ikuisin.
Vieressä ikkunan leimun
tummuus humalain.
Sinnepä kerran vei mun
jalkani askelin riemukkain.
Niin monet päivät siirtyi
ajasta jälkeen illan sen.
Miks iäks sieluun piirtyi
kiiltävä kirkkaus sen?


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.