Ikkuna
| Ikkuna Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Takana viileän puiston
- hiilu sammuvan auringon.
- Paluu kaukaisen muiston
- mieleen kirkas on.
- Niin olet saartanut minut,
- muistoni, liekein polttavin,
- sieluni kahlehtinut
- sitein ikuisin.
- Vieressä ikkunan leimun
- tummuus humalain.
- Sinnepä kerran vei mun
- jalkani askelin riemukkain.
- Niin monet päivät siirtyi
- ajasta jälkeen illan sen.
- Miks iäks sieluun piirtyi
- kiiltävä kirkkaus sen?
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.