Illan suussa

Illan suussa Kirjoittanut Eero Eerola

Vaari kylvää, sitkainta

vetää västäräkki,

pyrstö keikkuu, ketterästi

ylös-alas vitoo,

saran päässä pulleana

seisoo ohrasäkki.

Paavo, pojanpoika, siinä

tammaansa jo sitoo.

Kirriäinen taivahalla

kiirii kiitoksineen.

Jalan alta musta multa

lämpimänä uhoo.

Vaari nostaa katsehensa

myöskin taivaan sineen:

– Luojan nimeen touon teen,

suo, ettei halla tuhoo.

– Suokoon Herra sadetta

ja suokoon Herra poutaa,

että täyttyis riihen parret

kultasitomista.

Maltahia syksyn aikaan

muori panna joutaa...

Tamma, noh, käy vaolles,

ei siinä vilkumista...

– Siitä sitten joulusahdit

saadaan omat, oivat...

On se muori kultainen,

sen vielä jalka jaksaa.

Muistan vielä, kuinka ennen,

koska pillit soivat...

en ma silloin katsonutkaan,

minkä kihlat maksaa...

Vaari kylvää, sitkainta

vetää västäräkki,

Paavon tamman äes tarttuu

jyrkän mäen rintaan...

täyttyy pelto, tyhjentyypi

kallis ohrasäkki,

kirriäinen taivahalta

putoo pellon pintaan.

Lauloi siinä kevään virren,

yhtyi siihen vaari,

otti lakin päästänsä

ja sormet yhteen liitti.

Seijastui niin selkeänä

vaarin elon kaari,

että Luojaa muistaissansa

muorinkin hän kiitti.

Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.