Siirry sisältöön

Illan tullen

Wikiaineistosta
Illan tullen.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ilta tyyneksi jälleen saapi,
Luonto viehtyvi uinailuun,
Tuuli lehdossa kuiskuttaapi,
Yhtyy lintusten laulelmin.
Rauhaa huokuvi maa, ja taivas
Tyyneen järvehen kuvastuu;
Synnin sortama maa niin kauniiks’,
Ihmeen kauniiksi kirkastuu.
Ehtoon enkelit hiljaa liitää,
Rauhan siunaus huulillaan;
Kastehelmiä kukat kiiltää,
Kyynelhelmiä lapset maan.
Oi kuin ilta tää tyynen tyyni
Olit muinen mun sydämmein;
Rauhan siunaus, enkel’ ehtoon,
Anna hiljaa mun sielullein!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.