Illan tuulelle

Illan tuulelle.

Kirjoittanut anonyymi

Ensi ilta.

Oi sä, illan vieno tuuli

Kun sä riennät etelään,

Ehkä silloin, hieno-huuli,

Kohdannet mun ystävään’

Puhtahinta,

Suloisinta,

Sinisilmää neitosta!

Jos sä, illan vieno tuuli,

Hänet tielläis tavannet,

Paina silloin, hieno-huuli,

Poskillensa suukkoset;

Korvaan kuiskaa,

Hiljaan kuiskaa,

Että häntä rakastan!

Kun sä, illan vieno tuuli

Riensit pitkin polkujais,

Kai hän sulta silloin kuuli

Terveiset, kuin mukanais

Laitoin hälle,

Ystävälle,

Jota lemmin, rakastan?

Virka, vieno tuuli, mulle,

Mitä – kun sä sanoit sen –

Mitä vastasi hän sulle,

Minkä loi hän katsellen?

Kerro mulle,

Vaivatulle,

Kerro, armas tuuli, jo!

Nousko hymy huulillensa,

Kun sä häntä suutelit;

Kirkastuiko katsehensa,

Kun sä hälle kuiskasit,

Että lemmin

Tulisemmin

Häntä kuni ketäkään?

Ah, mut joll’ei riemun loiste

Eikä hymy kasvojaan

Kirkastanut, – paremp’ ois se

Ett’et kertois’ ollenkaan.

Utuisihin

Unelmihin

Silloin tuudi minut vain!

M. R.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.