Illat
| Illat. Kirjoittanut Katri Vala |
1.
[muokkaa]- (Hiljainen, surullinen ilta.)
- Hämärä painoi.
- Mikään ei jaksanut liikkua.
- Pieni lintu nyyhkytti lapsellisesti.
- Se ei tahtonut saada unta.
- Siltä oli joku kuollut.
- Lehtiä putosi.
- Katsoin kuuta:
- se oli aivan valkoinen ja hyvin kapea.
2.
[muokkaa]- (Ihana, surullinen ilta.)
- Vedessä oli himmeä, kultainen viiru.
- Auringon pyöreä reuna painui alas.
- Kukat sulkeutuivat.
- Maa tuoksui raukeasti.
- Ohut, sinipunainen hämy suuteli silmiäni.
- Suuria, sametinmustia perhosia
- putosi kuolleina maahan!
3.
[muokkaa]- (Kevätilta.)
- Istuin hiljaa kivellä.
- Vuokko värisi jalkaini juuressa.
- Lännestä hohti vielä opaalinkeltainen valo,
- mutta puitten alla oli jo aivan sinistä.
- Ilma oli kiihkeää, makeaa ja raskasta.
- Taivas ja maa tihkuivat hunajaa,
- pakahduttavaa houretta.
- Kasvit ja eläimet värisivät.
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.