Ilmakannel

Ilmakannel. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Ken – kuule! – soittaa siellä?

On kannel akkunassa,

vaan ihmistä ei ollenkaan.

Nyt puuttuu sointu vielä;

nyt on se loppumassa;

ei, nyt se alkaa oikeastaan.

Se onko laulu taivaan,

ylistys, kiitos Herran,

jonk’ ääntä hiukan kuulla voin?

Unessa kaukaa aivan

on ääni monen kerran

rintaani tunkeunut noin.

Tai Eetun tulon enne

se lienee, kallis mulle?

Tai viesti oman lähtöni?

Niin! Fanny hautaan mennee,

ennenkuin Eetu tullee...

Min näen? Hänet! – Luojani!

Noin tuskaisna et tulla

saa luoksen’! Ah, sä kuulet:

kannelta taivas koskettaa.

Se on kuin rinta mulla:

kun hiljenee jo huulet,

se huoltain vielä huoahtaa.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.