Ilmoitus
| Ilmoitus. Kirjoittanut Heinrich Heine |
| Suomentanut Oskar Uotila. |
- Hämärrellen joutui ilta,
- Hurjemmin huhisi aallokko,
- Ja mä istuin rannalla, katsellen
- Vetten valkoista tanssia,
- Ja mun rintani riuhtoi kuin meri,
- Ja kaihoen kaipasin sinua,
- Sa armas kuva,
- Joka kaikkialla luonani leijut,
- Ja kaikkialla mua kutsut,
- Kaikkialla,
- Tuulen touhussa, meren pauhussa,
- Oman rintani huokauksessa.
- Kevyellä ruo’olla kirjoitin hiekkaan:
- «Agnes, lemmin sinua!»
- Vaan ilkeät aallot valelivat
- Tunnustusta hellää,
- Sen pyyhkien pois.
- Sä rikkuva ruoko, sä hajoova hiekka,
- Te ajauvat aallot, teit’ en enää usko!
- Käy taivas tummemmaksi,
- Rintani riihoisemmaksi,
- Ja väkevin käsin, Norjan metsistä,
- Tempaan korkeimman kuusen,
- Ja sen kastan
- Etnan kiehuvaan kitaan, ja tällä
- Tulikasteisella jättiläiskynällä
- Kirjoitan tummaan taivahan kanteen:
- «Agnes, lemmin sinua!»
- Jok’ ainoa yö leimuvi sitten
- Tuoll’ ylhäällä tulinen kirjoitus,
- Ja kaikki vastakasvavat polvet
- Lukevat riemuiten taivahansanat:
- «Agnes, lemmin sinua!»
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.