Ilo-Laulu Jesuxesta/Pääsiäis Juhlan ja sen Säätämisest

Ilo-Laulu Jesuxesta VI: Pääsiäis Juhlan ja sen Säätämisest Kirjoittanut Mattias Salamnius

Cap. VI.

Pääsiäis Juhlast ja sen Säätämisest / Egyptin oriudest.

LÄszn’ oli Juhla Judalaisten /
Kuulu-päivä pääsiäinen /
Käsky korkian Jumalã /
Kauvan aika jo alettu /
Säätty Maala muukalaisten /
Edesä Egyptin Herran;
Joka vaivais vaikiasti
Jalon joukkoa Jumalan /
Oriudella angaralla:

Päivät tiiltä tekevät /
Yöllä korsia kokoisit /
Hait varpuia varahin /
Hilian Hietaa vetivät.
Viimen johdatti Jumala /
Poijes vaivasta vapahti /
Otti Oria Huonehesta /
Käsivarrrella kovalla /
Lähdätti Meren Läpitse;
Andoi voiman Aronille /
Monet merkit Mosekselle:
Muuttaen Veden Vereksi /
Saatti maalle sammakoita /
Täytti Täillä Neitten Sängyt /
Pahat tuotteli Turillat;
Vielä vaivaisi Rutolla /
Pahoin pieksi Paisumilla /
Rakehilla Viliat raiskais /
Heinä Sirkoilla sokasi;
Pimiällä peljätteli /
Murhamiekalla murensi;
Muille muistoksi pahoille /
Kuing’ on raskas HERran ruoska.
Hätä häälypi käsisä,

HErran kourisa Kuningas;
Päästi kansan kiiruhusti /
Poijes käskepi paeta.
Kansa Kaaressa menepi /
Veden randahan radisa /
Puolehen Meren punaisen /
Jalon neuvosta Jumalan.
Curja kuulepi Kuningas
Meren estävän Menosta;
Kohta kulkepi peräsä /
Näitä viskoen vihasa:
Joko nyt joukko päästetähän /
Oriat onneksi pakenit?
Kukas muurja kutopi /
Kuka Wallit valmistapi?
Kohta joutuvat kokohon
Miehet Miekasta parahat /
Jällen tuokamme takaisin /
Orjat tyhön ottakamme:
Jopa joutupi Lähemmä
HErran Laumaa likeni;
Kansa parkupi pakosa /
Moses huokais hartahasti:
Ei vara edespäin mennä /
Sia siirtyä sivulle;
Vesi väliä on Edesä /

Kalliotkin kahden puolen /
Jäljesä vihaja Julma /
Mieka välkkypi verinen /
Hengi huokupi Hevoisten /
Kohta kuulupi humina /
Puhui pilvestä Jumala:
Mitä Moses huokaelet?
Valitat niin vaikiasti?
Saata Sauvasi Wetehen /
Keppis Aldohon aseta.
Saatti Sauvansa Wetehen /
Aaldohon Kepin asetti;
Vesi vierypi Mäeksi /
Kallioksi kahden puolen /
Aaldo Pilvihin yleni /
Jätti Pohjan paljahaksi.
Moses mielellä hyvällä /
Aivan Aroni ilosa /
Kansa kaikki riemuisansa /
Menevät Meren läpitse /
Kuivin jalvoin kulkenevat.
Kurja mieleldä Kuningas /
Läpi Aaldoen Ajapi /
Jalon joukkoa Jumalan /
Menepi Meren sisälle.
Vesi kaatui kahden puolen /

Aivan yhtehen äkistä;
Kutta Seinät korkeimmat /
Muliahtavat Liñan Muurit;
Peittäpi pahoen parven.
Vaan sinä samana yönä /
Koska Kansa ulvos kulki /
Juhla säätty on Jumalan /
Pääsiäinen päälle pandu:
Yksi vuotisen Karitsan /
Käski kansansa Jumala /
Tapetta joka taloisa:
Ukset viskoia Verellä /
Pisoitella pihtipielet /
Oven päällisen punata:
Merkki HErran huonehisa /
Ettei surma / sais sisälle /
Jolla löi Egyptin maata;
Andoi murhajan mureta /
Esikoiset kaikki tyynni /
Aina asti Kuningahasta /
Ett’ asti eläimihin.
Huuto kului huikeimbi
Kansan kauhian seasa /
Vaan ei joukossa Jumalan /
Päse Murhaja Majahan:
Ukset viskottu verellä /

Punaisella pihtipielet /
Ruusun karvalla Karitsan.
Muistoksi tämen Imehen.
Juhla säätty Judalaisten /
Joka Vuonna udistettu:
Syötä Kansasa Karitsa /
Pääsiäisnä puhdas Lammas.