Ilotytölle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilotytölle.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Tulit «huonomainehisten» hoitolasta
saastan polttomerkki otsallas;
nähtyäin sen, säälin nuoruuttas, –
tuskin yhdeksääkääntoista vuotta vasta.
Eihän sulle ollut lapsuusaika mikään
leikin eikä onnen aika, ei;
tuoni pian vanhempaskin vei,
yksin harhailu kuin mustalainen ikään.
Kaikki painoivat, kun hiukankin vain voivat,
käyttäin sua astinlautanaan.
Tyydyttäissään aistihalujaan
miehet sulle elävältä haudan loivat.
Kenties hapuilitkin noustaksesi tuosta,
vaan kun kukaan auttamaan ei vie
kättään, mahdotonta silloin lie
yksin pelastua saastan uhrisuosta.
Elon kurjuus vaatii uhrin moisen,
vääryys vainen täällä mellastaa,
herrat, hehän herkutella saa
suloillasi sinun taikka jonkun toisen.
Etsiskelit vainen pari päivää, yötä,
löytäm elostelijoitten tiet;
taasen «nunnakammioissa» liet, –
nythän taasen hoitajillakin on työtä!


Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.