Ilotytölle

Ilotytölle. Kirjoittanut Emil Lindahl

Tulit «huonomainehisten» hoitolasta

saastan polttomerkki otsallas;

nähtyäin sen, säälin nuoruuttas, –

tuskin yhdeksääkääntoista vuotta vasta.

Eihän sulle ollut lapsuusaika mikään

leikin eikä onnen aika, ei;

tuoni pian vanhempaskin vei,

yksin harhailu kuin mustalainen ikään.

Kaikki painoivat, kun hiukankin vain voivat,

käyttäin sua astinlautanaan.

Tyydyttäissään aistihalujaan

miehet sulle elävältä haudan loivat.

Kenties hapuilitkin noustaksesi tuosta,

vaan kun kukaan auttamaan ei vie

kättään, mahdotonta silloin lie

yksin pelastua saastan uhrisuosta.

Elon kurjuus vaatii uhrin moisen,

vääryys vainen täällä mellastaa,

herrat, hehän herkutella saa

suloillasi sinun taikka jonkun toisen.

Etsiskelit vainen pari päivää, yötä,

löytäm elostelijoitten tiet;

taasen «nunnakammioissa» liet, –

nythän taasen hoitajillakin on työtä!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.