Iltalaulu (Lindahl)

Iltalaulu. Kirjoittanut Emil Lindahl

Aurinko kaukaisten metsien sylissä.

Karjojen kellot kalkkavat kylissä,

tummuvat vihreyskylläiset puistot;

haikeus siittävi sieluun muistot –

menneiden iltojen muistot!

Vuosia sitten, tuon veräjän pielessä

löysin mä tyttö sun, yön tulo mielessä;

katseeni kerjäsi katsetta kuumaa,

janosi huuleni huultesi huumaa –

kirsikkahuultesi huumaa.

Katseen sa annoit, mi lemmestä palaen

sytti mun, riemua rintaani valaen;

paljon se lupasi, paljon se antoi,

rakkausunehen kanssasi kantoi –

kesäyön unehen kantoi!

Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.