Iltalaulu (Manninen)

Iltalaulu Kirjoittanut Otto Manninen

Niin kultainen ja lämmin pirtin piisi

on tulla luo, kun viiltää kolkko sää.

Mut, sydän, ymmärrätkö ystäviisi

sä yhtyä, kun synkkyys yllättää?

Lyö pirta, nopsaan nousee, laskee niisi,

ja helskyin kirjokangas kehkeää.

Mut, elon kangas, missä katkelmiisi

on langan laiminlyödyn lnttäjää?

Vuoskymmentä jo vierähdellyt viisi!

Kuin kaunis ranta, joka kauas jää,

kuin mennyt, palaamaton paratiisi,

ol’ aika kerran armaampi kuin tää.

Ah, muistot kaiken kirkkaan, pois mi kiisi,

kaikk’ illan kullat maille kylväkää!

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.