Iltapuhteet
| Iltapuhteet. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
- Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,
- ne hämärät iltapuhteet
- ja isännän ilkku ja naisten naurut
- ja emännän nurjat nuhteet!
- Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,
- kun ajatus hämärään hukkuu,
- ma kehräsin viimeiset villani loppuun
- ja tuvassa väki jo nukkuu!
- Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,
- ken koskisi oven salpaa;
- jos kyläinen vieras viivähtääkin,
- ei katso se neitoa halpaa!
- Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,
- ja voi mua onnetonta,
- on kultani maailman kylillä
- ja sinne on virstaa monta!
- Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,
- kun hanki on kylmä ja syvä. –
- Voi, tulispa kulta ja kolkuttais,
- niin mieleni taas olis hyvä!
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.