Iltasella (Lyytinen)

Iltasella. Kirjoittanut Aapo Lyytinen

Ilta hienost’ himmenee,

Käypi kalseaksi,

Maa jo tuolta tummenee,

Muuttuu mustemmaksi.

Yksin kalpeana kuu

Tarpoo taivaan rantaa,

Puolla katsoo, kirkastuu,

Valon vaisun antaa.

Viitakossa viileys

Karmivaksi kasvaa,

Kursusta jo kylmetys

Uhkuttaapi usvaa.

Kohta nousee notkelmaan

Pellon päälle halla.

Huomenna jo huoataan

Huolitaakan alla,

Kuura kylmärintainen

Rauhaan saapi suolle.

Hornan henget ilkkuen

Vaanii vartiolle. –

Kuoret meidän nukkuvat

Päivän paahtehessa,

Vanhat kohta vaipuvat

Ehtoon ehtiessä.

Nuorukainen, nousepas!

Katso: kaikkialla,

Missä maas’ on laihakas,

Asuu hyinen halla.

Näät: sun työtäs’ tarvitsee

Isänmaasi multa.

Työhön sulle tarjoilee

Luoja voiman tulta.

Valon vainiotakin

Myöskin halla haittaa.

Vanhain vaivain viljankin

Surma tahtois taittaa.

Vanha polvi poistuvi –

Nouse, nuorukainen!

Tarmoin tartu työhösi,

Siinä vartu vainen!

Suomi-äiti kutsuvi

Luokseen lapsiansa,

Ettei surma sortaisi

Hänen armaitansa.

Ken ei kuule, uniin vaan

Tuhlaa voimiansa,

Pettäjänä isänmaan

Auttaa sortajaansa.

Hallan henkiin iske sä,

Nuorukainen, innoin!

Äitiäs’ elähdytä,

Impi, lempirinnoin!

Sampoinen.

Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.