Iltatähdelle (Forsman)

Iltatähdelle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Tähti, illan tyttö, sie

Jon niin korkeall’ on tie,

Kumman nähnet voittavan,

Murheen vaiko riemuisan?

Myrskyn raivoten, kenties

Aaltohaudall’ laivamies

Pelvon toivon vaiheella

Johtohos nyt katsahtaa.

Ehkä unho-laaksossaan

Hiutuu kurja tuskiaan,

Katsoin silmääs lempeään,

Pyys’ sua tuskaa lientämään.

Ehkä tyttö paraillaan

Sinuun luopi katseitaan,

Toivoin, että lemmikkin’

Siellä kohtaa katselmin. –

Purren jos näät eksyneen,

Saata jälleen suunnilleen;

Tuskaa, unheen polkemaa,

Loistos anna lohduttaa!

Vaan jos näät mun lemmikin’,

Luoppa hälle suloisin

Sätees, siihen piirtäen,

Että aikaa vartoilen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.