Immen päivä

Immen päivä. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Sinikellot iltasella soitti

kukkasissa uinui Kesäkuu,

illan hämy päivän silmän voitti

punervaksi taivas punastuu.

Lensi perho kummun kukkasissa

lemmikki sai perhon suukkosen,

luonto uinui rauhan unelmissa

mykkinä on äänet myrskyjen.

– Kulki immyt ruusut poskillansa

silmissänsä päilyi siniveet,

onnen taimet tunsi rinnassansa

kuuli päivän valko säveleet.

Punersivat omenaiset puussa

tuli elon aika, elokuu,

kaihon varjot kalpeassa kuussa

vainioilla vilja tuuleutuu.

– Kulki immyt kaiho katsehessa

povessansa lemmen äänet soi,

vieri kyynel posken kalvetessa

epätoivon tunteet karkeloi.

Syksyn orhit ravasivat maita

kelta lehdet peitti kylmän maan,

myrskyn ääniä soi raivokkaita

kukat kuoli hallan suudelmaan.

– Kummun alle impynen jo maatui,

kesän kukkasena kuoli hän,

lemmen polton polttamana kaatui

uhriks’ pettäväisen elämän.

Kummullansa syksyn tytöt itki

rauhan virttä syksy tuulet soi,

murehtien lehdet kotituomi kitki

rannan raita hellää unelmoi:

Unelmoi hän kaukaisesta maasta

missä impynen nyt astuu onnessaan,

unelmoi hän elämästä onnekkaasta

missä riemu liikkuu valko vaatteissaan.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.