Impi (1883)

Impi. Kirjoittanut F. F. Brummer

Mä tiedän immen ihanan;

Ken hänt’ ois armahampi?

Sen silmäin sini taivahan

Sineä kirkkaampi,

Myös poski milloin ruusuinen

Ja milloin lumivalkoinen.

Ei suurta oo hän sukua,

– Perillä syntyi Pohjan; –

Ei loistosta myös lukua

Hän pidäkkään, kun ohjan

Elolleen Luojans’ antoi näin:

”Oo kaino, kasva lemmessäin!”

Hän, vaikka vuoroin kylmä on,

Kuitenkin voittaa mielet,

Ja häntä, kosk’ on nuhteeton,

Ylistää kaikkein kielet;

Vaan impi milloin laulelee,

Riemusta syömmet sykkäilee.

On kosijoita hällä kaks:

Lapsuuden tuttu toinen,

Vaan tääkin käy jo vierahaks,

Ei sovi hälle moinen.

Taas toinen outo, parrakas

Ja viekas, julma, juonikas.

Sä häntä ällös kuultele,

Vaan ollos karttavainen,

Ettei hän sua viettele:

Hän onkin suden lainen.

Oi, pysy, pysy puhtaana

Ja Pohjan kaunistuksena!

–r–r. [F. F. Brummer]

Lähde: Hämäläinen 14.4.1883.