Impi (1885)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Impi.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Ma tiedän immen ihanan, –
Ken hänt’ ois armahampi!
Sen silmäin sini taivahan
Sineä kirkkahampi,
Ja poski milloin ruusuinen,
Taas milloin lumivalkoinen.
Ei suurta oo hän sukua, –
Perillä syntyi Pohjan. –
Ei loistosta myös lukua
Hän pidäkään, kosk’ ohjan
Elolleen taivas antoi näin:
”Oo kaino, kasva lemmessäin!”
Hän, vaikka vuoroin kylmä on,
Vaan yhä voittaa mielet,
Ja häntä, kosk’ on nuhteeton,
Ylistää kaikkein kielet. –
Mutt’ impi milloin laulelee,
Riemusta syömmet sykkäilee.
On kosijoita hällä kaks:
Lapsuuden tuttu toinen,
Vaan tääkin käy jo kalseaks,
Ei sovi hälle moinen.
Taas toinen: outo, parrakas
Ja viekas, julma, juonikas.
Sa heihin ällös taivukaan:
Heill’ uhkaa vain on sulle.
Ei konsanaan he johdakaan
Sua onnen valkamille.
Oi, pysy, impi, puhtaana
Ja Pohjan kaunistuksena!

–r–r.


Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.