Impi (Kemelli)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Impi.
(Muualta).
Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli


Kauno-kukkien keralla
Istu impi ihana
Koivun alla, kuutamalla
Itku silmin sureva.
Järvi hohti hopeassa
Ihanassa illassa,
Linnut oli yö-sialla
Koko luonto levolla.
Immen silmä itkeväinen
Katso kauan järvelle,
Viimmen poski polttavainen
Kallistuvi käelle.
”Voipa missä viipynevi
Sulhaseni sulonen,
Kussa vaanki kulkenevi
Kun ei kuulu kaunonen!”
Näin kun neito kuikuttavi
Käypi yöksi kultanen,
Heti poskella palavi
Muisku hellä herttasen.
Kauan oli kulkenunna
Näkemähän neitoaan,
Järven seljät soutanunna
Kultoansa katsomaan.
Siinä vannovat valoja:
”Aina olet sinä mun”
Taivon tähti todistaja,
Että olen aina sun.
Tänne usein tulivat
Halujansa haastamaan,
Siinä aina illon saivat
Rakastella toisiaan.
Tuli tauti tappavainen
Si’e hellä särjettiin,
Nuorukainen ihanainen
Maahan kohta kätkettiin.
Neito kurja kaihoavi
Kuolemata kultasen,
Kukat poskilta putoovi
Itkeväisen impyen.
Muisto usein ajavi,
Koivun alle kauno’kaan,
Siellä sulhoa surevi,
Ikävöipi Armastaan.
Yletessä aurinkoisen
Äiti armas etsivä,
Löyti immen ihanaisen
Koivun alla kylmänä.
Kuva kultasen käessä
Oli armas uupunut,
Lempi-kukkien lemussa
Rinta neion riutunut.

[Frans Pietari] K[eme]–lli.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 13.3.1841.