Impi (Kemelli)
| Impi. (Muualta). Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli |
- Kauno-kukkien keralla
- Istu impi ihana
- Koivun alla, kuutamalla
- Itku silmin sureva.
- Järvi hohti hopeassa
- Ihanassa illassa,
- Linnut oli yö-sialla
- Koko luonto levolla.
- Immen silmä itkeväinen
- Katso kauan järvelle,
- Viimmen poski polttavainen
- Kallistuvi käelle.
- ”Voipa missä viipynevi
- Sulhaseni sulonen,
- Kussa vaanki kulkenevi
- Kun ei kuulu kaunonen!”
- Näin kun neito kuikuttavi
- Käypi yöksi kultanen,
- Heti poskella palavi
- Muisku hellä herttasen.
- Kauan oli kulkenunna
- Näkemähän neitoaan,
- Järven seljät soutanunna
- Kultoansa katsomaan.
- Siinä vannovat valoja:
- ”Aina olet sinä mun”
- Taivon tähti todistaja,
- Että olen aina sun.
- Tänne usein tulivat
- Halujansa haastamaan,
- Siinä aina illon saivat
- Rakastella toisiaan.
- Tuli tauti tappavainen
- Si’e hellä särjettiin,
- Nuorukainen ihanainen
- Maahan kohta kätkettiin.
- Neito kurja kaihoavi
- Kuolemata kultasen,
- Kukat poskilta putoovi
- Itkeväisen impyen.
- Muisto usein ajavi,
- Koivun alle kauno’kaan,
- Siellä sulhoa surevi,
- Ikävöipi Armastaan.
- Yletessä aurinkoisen
- Äiti armas etsivä,
- Löyti immen ihanaisen
- Koivun alla kylmänä.
- Kuva kultasen käessä
- Oli armas uupunut,
- Lempi-kukkien lemussa
- Rinta neion riutunut.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 13.3.1841.