Influensa
Ulkoasu
Influensa. Kirjoittanut Niilo E. Wainio |
- Tää aikakausi höyryn, hermoisuuden
- ja telefoonin, tornin Eiffelin,
- on saanut niskoillensa taudin uuden;
- se iskee talonpoikiin, herroihin,
- ja kaikki ovat saaneet huulillensa
- sen vieraan nimen, se on – influensa.
- Se kulkenut on Venäjät ja Kiinat,
- Berliinit, Lontoot, Roomat, Pariisit,
- ja eksyi Suomeenkin; ei paloviinat,
- ei Helsinginkään herrat viikingit
- pois sitä peloittaneet, omillensa
- vain tuli meille tänne – influensa.
- Jo puoli mailmaa sairastaapi tuota
- tautia, joka lailla pahan sään
- kulkevi kautta ihmiskunnan;
- suotta tohtorit määräävät reseptejään,
- ilkkuen nauraa heidän puuhillensa
- maailman mahtimiesi – influensa.
- On piennä sentään lohdutuksenamme,
- se että harvoin ottaa henkeä,
- ei hautaan kaada suurta persoonaamme;
- on muistuttajana vain vähäisnä,
- arvoa miten liian voimillensa
- antavat ihmiset – tuo influensa.
- Vaan sangen on se seikka surettava
- kun tauti ilmestyy niin monessa muodossa,
- häiriötä huolettavaa saattaen aikaan ihmisruumiissa
- Selville viisaat sanoo saattaneensa,
- ett’ ompi monta lajia – influensaa.
- Kun esimerkiks’ syttyy nuorukaisen
- sydämmeen lemmen liekki neitoseen,
- tai koska tämä salaa lumoovaisen
- luo pulskaan nuoreen mieheen katsellen,
- niin varmaan ompi päässyt valloillensa
- ruumiissa nuorten lemmen – influensa.
- Tai kun kuherrusviikkoin loputtua
- käy elo nuorten arkipäiviksi
- ja ensi huimauksen haihduttua
- hupenee suukot harvinaisiksi,
- miel’ ärtyy kärtyksi, on tuhoinensa
- jo päässyt puolisoihin – influensa.
- Samaten ompi koulupoikain laita,
- kun eivät oikein taida läksyjään;
- ei laiskantaudist’ ole enää haittaa,
- ei tarvis tulla kiikkiin vähääkään;
- vaan kun ei osaa taivutella ”mensaa”
- saa empimättä syyttää – influensaa.
- Kun taipumus on paha kukkarolla
- kokohon kutistua kurjasti,
- jott’ ei oo ryypyn vertaa rahaa koolla
- ja vaikea on saada lainaksi,
- on silloin kukkarossa Mattinensa
- tuo sangen paha vika – influensa.
- Se tauti paljo tuskaa, kärsimystä
- on tuonut kurjall’ ihmiskunnalle
- mutt’ ompi antanut myös hyvitystä
- kun sitä aina syyttää saatamme
- omista virheistämme. Onneksensa
- siis kukin sairastakoon – influensaa!
Lähde: Pohjalainen 14.01.1890.