Inhuuden ihantelijalle

Inhuuden ihantelijalle. Kirjoittanut Arvid Genetz

Runo on suunnattu Minna Canthia vastaan.

Sä kolme synnyinlahjaa suurta sait:

Sait tietoniekan silmän salamoivan

Syvälle ihmissieluun nähdäkses,

Ja maalarin sait siveltimen oivan

Kuvaillas kauneutta kansalles,

Ja laulajan sait äänen kauvas soivan

Jumalan kunniata julistaas –

Mut kuink’ oot käyttänynnä lahjojas?

Tahallas tallaat kauneuden lait,

Rumuuden katsot esiin kaikenlaisen,

Ja kilvoin kanssa juopporenttujen

Sä päästät rahjus-äänen raakamaisen,

Ja siveltimes aine mieluinen

On inha kuva naisen lankeevaisen,

Jon verhoat vain hoikin viivasin

Tai hameryysyin läpikuultavin.

Sä varjopuolet kansastasi haet:

Näet maasi vaimot valapattureiksi

Tai veltoiks, joill’ ei voimaa, kuntoa,

Kuvailet maasi miehet perkeleiksi

Tai sortajiksi ilman tuntoa,

Ja maasi kodit laulat helveteiksi!

Pahuuden valtaan vaivut yhtenään,

Et jumaluutta näytä missäkään.

Jo lakkaa laulamasta, ole vait!

Jo karsastunut katsehesi peitä!

Ja saastutettu siveltimes tuo

Käsihin toisiin, puhtaampihin heitä,

Tai käänny polvillasi Luojan luo!

Kenties hän viel’ ei armoansa eitä,

Kenties sun tahraamias lahjojaan

Hän vieläkin vois käyttää aseinaan.

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.