Inkerin tuli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inkerin tuli.

Kirjoittanut Eero Eerola


Hehkuu hiilet, tuliset hiilet
Inkerin uumenissa,
polttaa pahojen kirojen kimma
majoissa matalissa.
Painaa kataluus, kauhu ja petos
Inkerin maata ja kansaa,
hornassa punotaan hirttonuoraa,
Inkerin kuolinansaa.
Syöpyy se niinkuin poltinrauta
syöpyvi vereslihaan,
maassa on haikeus, vaikeus, nyyhke,
hautova pakko vihaan.
Polttaa mietteet, tuliset mietteet
povessa sulhojen suurten:
vielä ei kiskottu Inkeri irti
kannosta Kalevan juurten.
Tyrmähän teljetty ei toki sentään
elävänä hautahan luotu,
vielä ei Inkerin kuolinpaarien
ääressä maljoja juotu.
Hehkuu hiilet, tuliset hiilet
syvällä sydämissä,
syttyy valkea vapaususko
silmissä himmenevissä.
Inkerin miekkaa, Kalevan kalpaa
karaistaan kyyneleveessä.
Kerran ne tuomitut ukset aukee,
aamu on seijaana eessä.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.