Inkerin tuli

Inkerin tuli. Kirjoittanut Eero Eerola

Hehkuu hiilet, tuliset hiilet

Inkerin uumenissa,

polttaa pahojen kirojen kimma

majoissa matalissa.

Painaa kataluus, kauhu ja petos

Inkerin maata ja kansaa,

hornassa punotaan hirttonuoraa,

Inkerin kuolinansaa.

Syöpyy se niinkuin poltinrauta

syöpyvi vereslihaan,

maassa on haikeus, vaikeus, nyyhke,

hautova pakko vihaan.

Polttaa mietteet, tuliset mietteet

povessa sulhojen suurten:

vielä ei kiskottu Inkeri irti

kannosta Kalevan juurten.

Tyrmähän teljetty ei toki sentään

elävänä hautahan luotu,

vielä ei Inkerin kuolinpaarien

ääressä maljoja juotu.

Hehkuu hiilet, tuliset hiilet

syvällä sydämissä,

syttyy valkea vapaususko

silmissä himmenevissä.

Inkerin miekkaa, Kalevan kalpaa

karaistaan kyyneleveessä.

Kerran ne tuomitut ukset aukee,

aamu on seijaana eessä.

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.