Inkerin valitus

Inkerin valitus Kirjoittanut Esaias Tegnér

          Syys on ja sää

Myrskynen, merellä vaahossa pää.

Helpompi kuitenkin huolla

          Ulkona tuolla.

          Kauvanpa näin

Lentävän purjehen lännessä päin.

Ah! onni, seurassa siellä,

          Frithion tiellä

          Aaltonen oh!

Älä niin kuohu, jo kulkeepi joh.

Loistakaat tähtiset taivaan

          Retkillä laivan!

          Palajaahan

Keväällä Frithio; Inkeri vaan

Salissa vastaan ei juokse,

          Laaksossa luokse.

          Poveheen maan

Raukka on riutunut rakastessaan,

Taikka hän valittaa surmaa,

          Veljeltä julmaa.

          Haukkanen hei!

Frithiolta unhossa, minulta ei,

Herkkua, jos mitä voisin.

          Sinulle toisin.

          Käteensä teen

Kuvasi liinani liepeheseen,

Siipiset välkkyväst hopiast’,

          Kynsiset kullast’.

          Haukan jos vain

Siivet sai Lemmetär muinon ja tain

Puolisoo etsien armast’

          Lenteli varmast’.

          Eivätpä vois’

Siipesi kantaa minua pois.

Tuonelta lentimet oivat

          Saan – kyllä voivat.

          Olallen’ käyt

Katso jos kultaa ei merellä näy.

Ah! kuinka katsova liennee,

          Tuloo ei tiehnee.

          Kuoltuani

Tulee hän varmaan, vaan Lintuseni,

Muista, kuin itkeepi kulta,

          Tervehä multa!

Ö–r–g.

Lähde: Borgå Tidning 9.2.1850.