Intohimojen voima

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Intohimojen voima.

Kirjoittanut anonyymi


Ettemme me ihmiset ole enkeleitä, käy kyllä liian usein selville jokapäiväisessä elämässämme. Ja että suurien nerojenkin yksityinen elämä ei aina ole eikä ole ollut mallikelpoista, käy selville seuraavasta lyhyestä katsauksesta muutamien heidän yksityiseen persoonaansa.

Englannin uuden ajan suurin runoilia, tuo väri rikas lord Byron oli, aikansa suurimpia juomareita eikä hänestä siveellisyyskään ollut suuresta arvosta. Cambridgen yliopiston täytyi hänen jättää metkujensa takia. Vaimostaan hän erkani ja eli yhdessä puolestaan erotetun kreivittären Teresa Giucciolin kanssa. Mutta maailma ihaili hänen runotartaan ja hän itse kuoli Kreikan vapautussodan marttyyrinä. Ameriikalainen Edgar Allan Poe, jonka runot aivan demoonillisesti hurmaavat, löydettiin Baltimoren katurännistä kuolematuskissaan – juopuneena. Ugo Foscolo, Italian nuorison lempikirjailia, oli eläissään kyllin ”merkitty” mies. Ranskan vallankumouksen kuuluisin valtiomiesnero, Mirabeam, oli niin tunnettu puheistaan, että nykyajan juoruämmillä vasta hänestä puheenainetta olisi. Huonojen raha-asiainsa takia hänen täytyi myödä itsensä joksikin aikaa hovin palvelukseen. Uudemman ranskalaisen kirjallisuuden esi-isän de Chauteaubriandin arvelevat jotku eläneen rikoksellisessa yhteydessä sisarensa kanssa. Pariisilaisien mielirunoilia Alfred de Musset valmisti hurjalla elämällään itselleen ennenaikaisen haudan. Voltairen ja Roussseaun siveellisyys oli niin ja näin ja intohimot suuresti kuluttivat heidän henkensä voimaa. Henrik Heine, Saksan suurimpia ja alkuperäisempiä runoilioila, ei jaksanut kestää onnettoman rakkauden surua, vaan etsi lohdutusta nautinnoista ja murtui tämän lohdutuksen alle. Goethen lempiliitot ovat tunnetut. Unkarilainen Petöfi, sen kansan suurin runoilija, eli vain ”viinin ja naisen vuoksi”. Ruotsalainen runoilija Lindner, oli niin juoppo, että hän möi nuttunsakin saadakseen ryypyn ja saman kansan runoilianeron Bellmanin kotina oli vain kappakka. Säveltäjät ja taiteiliat ovat myös aivan usein joutuneet intohimojen orjiksi. Kuinka paljoa, suurempia olisivat nuo edellämainitut nerot mielii voineet olla, jos he eivät niin suuressa määrässä olisi väärinkäyttäneet ja tylsyttäneet heille luonnon antamaa terävää neronlahjaa! Mutta kunnianhimo se monen turmelee ja saattaa välinpitämättömäksi kaikkein suurimmasta velvollisuudestaan, oman ruumiinsa kurissa pitämisestä. Vaan toisakseen on huomattava, että runoiliat ja taiteiliat usein näkevät olot toisella silmällä kuin tavalliset ihmiset, ja siitä syntynyt ristiriitaisuus saa heidät turmioon.


Lähde: Kaiku 1.7.1892.