Irtolaisjulistus 1883

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus erinaisistä vaarinotoista irtolaisten kanssa menettelemisessä.[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 2.4.1883/17.

(Julkiluettava saarnastuolista).

Annettu Helsingissä, 2 p:nä Huhtikuuta 1883.

Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Sittekuin Me Suomenmaan Valtiosäätyjen suostumuksella ja myönnytyksellä tänäpänä olemme antaneet asetuksen irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä, olemme Me, sittekuin Säädyt ovat antaneet alamaisen lausunnon sen lisäksi asiassa tarpeellisista, hallinnollista laatua olevista määräyksistä, nähneet hyväksi armossa määrätä niinkuin seuraa:

1 §. Kun joku niistä henkilöistä, jotka ovat mainitut 1 ja 2 §:ssä tänäpänä annetussa armollisessa asetuksessa irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä, on irtolaisuudesta kiinni otettu, tulee paikkakunnan poliisi-viranomaisen, nimittäin poliisikamarin, maistraatin tahi järjestysmiehen kaupingissa sekä kruununnimismiehen maalla, hänet, Kuvernöörin käyteltäväksi, läänin-vankihuoneesen lähettää.

2 §. Vaivaishoito-hallituksen esimies ja jäsenet kaupungissa sekä kunnallis-lautakunta maalla kuin myöskin vaivaishoidon-johtajat ja peräänkatsoja-miehet ovat velvolliset ynnä poliisi-viranomaisten kanssa ympärikuljeksivia henkilöitä silmällä pitämään sekä vakavasti koettamaan irtolaisuutta vastustaa. Niitä toimenpitoja varten, joihin mainitut kunnallis-virkamiehet semmoisessa suhteessa katsovat tarpeelliseksi ryhtyä, tulee heidän saada laillista avuntekoa paikkakunnan poliisi-viranomaiselta.

3 §. Kun poliisi-viranomainen lähettää irtolaisuudesta kiinni otetun henkilön läänin-vankihuoneesen, tulee poliisin sen ohessa Kuvernöörille kirjallisesti ilmoittaa siitä toimenpidosta, johon on ryhdytty, ja syistä siihen sekä, jos varoitus on annettu ennen kiinni ottamista, liittää todistus siitä ynnä kiinni otetun papinkirja kuin myöskin muuten jättää kaikkia niitä tietoja hänen personastaan ja elämänsuhteistaan, joita ilman ajanmenekkiä voidaan hankkia.

4 §. Niin pian kuin Kuvernöörin käyteltäväksi lähetetty irtolainen tahi myöskin semmoinen ulkopuolella Suomenmaata olevasta paikasta passitettu henkilö, kuin ennen mainitun armollisen asetuksen 3 §:ssä mainitaan, on lääninvankihuoneesen saapunut, tulee Kuvernöörin hänen kanssaan pitää tutkintoa, josta pöytäkirja on laadittava, saadaksensa tietää hänen syntymäpaikkansa, kotopaikkansa, isänsä ja elämänsuhteensa, josko ja mistä rikoksesta hän on ollut tuomittu ja rangaistu tahi syytetty, taikka mistä pahoista tavoista tahi eljistä hän on tunnettu, mitä työtä tahi hantvärkkiä hän osaa tehdä sekä muuten mitä hänestä omain ilmoitustensa kautta tahi muulla tavoin voidaan tulla tietämään. Jos nousee kysymys hänen tuomitsemisestaan yleiseen työhön, on papinkirja, jos semmoista ei ole käsillä, ja myös lääkärintodistus, jos tarpeelliseksi nähdään, hänestä sisään vaadittava. Kuvernöörin tulee sittemmin, saadun selvityksen perustuksella ja joskopa irtolainen kuuluu samaan tahi toiseen lääniin, lopullisesti tutkia asia sillä tavoin kuin usein mainitun armollisen asetuksen 5 §:ssä on säädetty.

5 §. Jos se, joka irtolaisuudesta on työhön tuomittu, tyytyy päätökseen tahi jos hän siitä ei ole valitusta tehnyt, tahi jos valitus on hylätty, tulee Kuvernöörin, silloin voimassa olevien säännösten mukaan, määrätä työpaikka ja toimituttaa tuomittu työlaitokseen. Ollen Kuvernöörin asiana samaan aikaan laitoksen hallitukselle lähettää sekä päätös että myöskin ote siitä pöytäkirjasta, jota tutkinnossa irtolaisen kanssa on laadittu, kuin myöskin ne todistukset, jotka pappi ja lääkäri hänestä ovat antaneet: Jos nämät todistukset, tehdyn alamaisen valituksen johdosta, ovat Senaatin Oikeus-osastolle tulleet, pitää ne ynnä mainitun Osaston päätöksen kanssa Kuvernöörille takaisin lähettämän. Muuten on Kuvernööri velvollinen antamaan työlaitoksen hallitukselle määräyksen siitä paikasta, jonne irtolainen työajan loputtua on lähetettävä, kuin myöskin, jos irtolainen on toisesta läänistä, antamaan tiedon siitä toimenpidosta, johon hänen suhteensa on ryhdytty, sen läänin Kuvernöörille, johon hän kuuluu.

6 §. Jos se, joka on yleisestä työstä vapaaksi laskettu, kotopaikalleen tullessaan on ylläpitonsa välttämättömiä tarpeita vailla, tulee paikkakunnan vaivaishoitohallituksen mahdollisuutta myöten koettaa hankkia hänelle tilaisuutta itsensä elättämiseen.

7 §. Mitä tässä julistuksessa on säädetty niistä irtolaisista, jotka ovat mainitut 1, 2 ja 3 §:ssä edellä-mainitussa asetuksessa tältä päivältä, käytettäköön myöskin semmoisten henkilöin suhteen, joista puhutaan sanotun asetuksen 6 §:ssä, noudattamalla kuitenkin mitä samassa §:ssä on niistä erittäin määrätty.

8 §. Tämä julistus astuu voimaan 1 p:nä Heinäkuuta 1883.

Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 2 p:nä Huhtikuuta 1883.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään Suomeen asetettu Senaattinsa:

E. af FORSELLES.
OSCAR NORRMÉN.
VICTOR WASASTJERNA.
FREDRIK GEJTEL.
W. ZILLIACUS.
G. EHRSTRÖM.
CH. EM. af FROSTERUS.
YRJÖ S. FORSMAN.
J. PH. PALMÉN.
A. MECHELIN.
A. BRUNOU.
TH. von HELLENS.
EMIL FORSMAN.
SUNE BJÖRKSTÉN.
L. MECHELIN.

Theod. Bergelund.

Muutos 1918[muokkaa]

Asetus huhtikuun 2 päivänä 1883 erinäisistä vaarinotoista irtolaisten kanssa menettelemisessä annetun julistuksen 5 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 22.7.1918/74.

Annettu Helsingissä, 22 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Senaatti on Oikeustoimituskunnan esittelyssä, muuttanut huhtikuun 2 päivänä 1883 erinäisistä vaarinotoista irtolaisten kanssa menettelemisessä annetun julistuksen 5 §:n näin kuuluvaksi:

5 §. Jos se, joka irtolaisuudesta on työhön tuomittu, tyytyy päätökseen tahi jos hän ei ole tehnyt siitä valitusta, tahi jos valitus on hylätty, tulee maaherran, silloin voimassa olevien säännösten mukaan, määrätä työpaikka ja toimituttaa tuomittu työlaitokseen. Maaherran tulee samaan aikaan laitoksen hallitukselle lähettää sekä päätös että myöskin ote siitä pöytäkirjasta, joka on laadittu irtolaista kuulusteltaessa, kuin myöskin ne todistukset, jotka pappi ja lääkäri ovat antaneet. Jos nämä todistukset ovat valituksen johdosta tulleet Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ovat ne sen päätöksen mukana maaherralle palautettavat. Muuten on maaherra velvollinen antamaan työlaitoksen hallitukselle määräyksen siitä paikasta, jonne irtolainen työajan loputtua on lähetettävä, kuin myöskin, jos irtolainen on toisesta läänistä, antamaan tiedon siitä toimenpiteestä, johon hänen suhteensa on ryhdytty, sen läänin maaherralle, johon hän kuuluu.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 22 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Senaatti:
J. K. PAASIKIVI.
ONNI TALAS.
E. Y. PEHKONEN.
E. N. SETÄLÄ.
ARTHUR CASTRÉN.
SAMULI SARIO.

O. J. Laurila.

Katso myös[muokkaa]

  • Irtolaisjulistuksen kumosi irtolaislaki, joka tuli voimaan vuoden 1937 alussa.