Irtyshin rannalla (1936)

Irtyshin rannalla Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Niin lauha on, tyyn’ suvi-ilta.

Omsk on kuni nukkunut ois.

Kuun hohteessa välkkyvi Irtysh,

Otavainenkin tuiketta lois.

On rannalla venheen hylky,

Sen laidat on halkeilleet,

Ja kumossa siinä se seisoo,

Sitä liejuiset huuhtoo veet.

Minä istun sen pohjalle yksin,

Yli Irtyshin silmäni luon.

Ja leppeän tunnelman mieleen

Siinä liedosti läikkyä suon.

Tuli mielehen: kumoustyrsky

On rikkonut venheen sen,

Jossa vuossadat kakspääkotka

Oli symbooli riistäjien.

Siks’ sydän nyt lauluhun syttyy;

Ja luontokin herttaisa on,

Kun kuun valohohtoisat juovat

Käy aalloilla karkelohon.

Kuu taivaalla vaisummin hohtaa

Ja tähtöset tuikuttaa.

Minä katselen haavehin virtaa.

Joka vienosti aaltoaa.

Minä mietin: on kirkkaana huomen

Vielä koittava kansoillen,

Työn urhot kun tietohon varttuu...

Kas siinä on peruste sen.

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.