Isä Trifan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isä Trifan.

Kirjoittanut Eetu Salin


Pyhästä Trifan isästä,
Jos laittais pienen laulun,
Kun äkin Herra häneltä
Katkaisi hauskan naurun.
Hän Novgorodin sankari
Ol’ karski aikanansa,
Joi, nai ja verta vuodatti
Rosvona kulkeissansa.
Myös joskus verta kansamme
Kalpansa lienee juonut,
Siks’ rauhaa hälle perkele
Ei sallinut, ei suonut.
Tundrille Turjan saatana
Vei vihdoin Trifan raukan,
Murmannin Turska-apajat
Hais’ nokkaan ryssän haukan.
Siel’ ilman votkaa vaikeroi,
Nyt Trifan kotvan aikaa,
Ei palalaikka siellä soi,
Ei maatuskoita lainkaan.
Niin synnin suomut karisi
Silmistä Trifanilta,
Hän hurskaan maineen saavutti
Pyhältä synoodilta.
Luo Novgorodin ruhtinaan,
Kuuluisan Ivan julman,
Nyt Trifan riensi anomaan
Lahjaksi Kuolan kulman.
Pyhimystehdas, luostari,
Näin Peisenvuonoon syntyi,
Alue kirkon laajeni,
Saarnaajaks’ Trifan yltyi.
Sielt’ luostarille Peisenin
Sai Trifan lahjakirjan.
Anastaa rannat Muurmannin,
Maan, meren, metsän viljan.
Niin Lappi apostolin sai
Ja Trifan tunnon rauhan,
Kreikkalaiskirkko sielut kai –
Ja Novgorodi Kuolan.
Historia on ilkeä,
Se kertoo kaikk1 kuin akat,
Myös että Reininviiniä
Joi Peisenissä papat.
Ja votkaa kaksin tynnyrin
A. Neich[1] toi luostarille,
Lahjaksi vain, kun saalihin,
Veljet möi kansan sille.
Mutt’ kansa raukka legendain,
Pyhimystaruin kanssa
Munkkein ja pappein laittamain
Pidetään aisoissansa.
Ja aisoihin jos nojaa vaan,
Niin nagaikka soi selkään,
Mutt’ viel’ ne kerran katkeaa
Ett’ rysähtää –, mä pelkään.
  1. 1) A. Neich oli Peisenin luostarin kanssa kauppasuhteissa oleva Amsdertamilainen kauppahuone.


Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.