Isä Trifan
Ulkoasu
Isä Trifan. Kirjoittanut Eetu Salin |
- Pyhästä Trifan isästä,
- Jos laittais pienen laulun,
- Kun äkin Herra häneltä
- Katkaisi hauskan naurun.
- Hän Novgorodin sankari
- Ol’ karski aikanansa,
- Joi, nai ja verta vuodatti
- Rosvona kulkeissansa.
- Myös joskus verta kansamme
- Kalpansa lienee juonut,
- Siks’ rauhaa hälle perkele
- Ei sallinut, ei suonut.
- Tundrille Turjan saatana
- Vei vihdoin Trifan raukan,
- Murmannin Turska-apajat
- Hais’ nokkaan ryssän haukan.
- Siel’ ilman votkaa vaikeroi,
- Nyt Trifan kotvan aikaa,
- Ei palalaikka siellä soi,
- Ei maatuskoita lainkaan.
- Niin synnin suomut karisi
- Silmistä Trifanilta,
- Hän hurskaan maineen saavutti
- Pyhältä synoodilta.
- Luo Novgorodin ruhtinaan,
- Kuuluisan Ivan julman,
- Nyt Trifan riensi anomaan
- Lahjaksi Kuolan kulman.
- Pyhimystehdas, luostari,
- Näin Peisenvuonoon syntyi,
- Alue kirkon laajeni,
- Saarnaajaks’ Trifan yltyi.
- Sielt’ luostarille Peisenin
- Sai Trifan lahjakirjan.
- Anastaa rannat Muurmannin,
- Maan, meren, metsän viljan.
- Niin Lappi apostolin sai
- Ja Trifan tunnon rauhan,
- Kreikkalaiskirkko sielut kai –
- Ja Novgorodi Kuolan.
- Historia on ilkeä,
- Se kertoo kaikk1 kuin akat,
- Myös että Reininviiniä
- Joi Peisenissä papat.
- Ja votkaa kaksin tynnyrin
- A. Neich[1] toi luostarille,
- Lahjaksi vain, kun saalihin,
- Veljet möi kansan sille.
- Mutt’ kansa raukka legendain,
- Pyhimystaruin kanssa
- Munkkein ja pappein laittamain
- Pidetään aisoissansa.
- Ja aisoihin jos nojaa vaan,
- Niin nagaikka soi selkään,
- Mutt’ viel’ ne kerran katkeaa
- Ett’ rysähtää –, mä pelkään.
- ↑ 1) A. Neich oli Peisenin luostarin kanssa kauppasuhteissa oleva Amsdertamilainen kauppahuone.
Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.