Isä pellollaan
| Isä pellollaan. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Nää korpeen on raivattu vainiot,
- on käytetty auraa ja kuokkaa.
- Missä muinoisin hihkuivat kontiot,
- siinä isä nyt maatansa muokkaa.
- Hän kyntää, kylvää ja karhitsee,
- hän hepoja lempeesti ohjaa.
- Ja sarat ne kasvaa ja laajenee –
- se on meidän kotoista pohjaa.
- Se on taistoa puutetta vastahan,
- tässä luodahan aikaa uutta.
- Isä työssä on muistaen lastahan
- ja Suomenkin vastaisuutta.
- Isän askel on höysteenä pellolla,
- ja toivehet työssä on myötä.
- Ja taivas on varmaan siunaava
- isän armaan uurasta työtä.
1918.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.