Isäimme maa
| Isäimme maa. Kirjoittanut J. G. Dahlman |
- Tää nimi: «Isänmaamme»,
- On meille kallihin,
- Tän onnen täällä jaamme,
- Tän rauha rikkahin.
- Ei muuttua voi mieli,
- Ei maamme rakkaus,
- Kuin on vaan oma kieli
- Ja täysi vapaus.
- Jos kunniata halaat
- Ja hyljäät isänmaas,
- Niin vielä tänne palaat,
- Tuot onnes tullessaas,
- Ja sydämessäs huokaat:
- «Jo tehin väärinkin;
- Vaan anteheksi suokaat,
- Jo onnen saavutin».
- Jos onnes täällä vaihtuu
- Ja surut sua lyö,
- Niin muista! että haihtuu
- Pois pilvinenki yö,
- Ja uuden ilon tuuta *)
- Saa sydämeskin taas,
- Niin älä mieltäs muuta. –
- Tää on sun isänmaas.
- Vaan mustikkaa jos mielit
- Mierolla maistella
- Ja Alppein aurinkoisen
- Suot päälles paistella;
- Niin astu onnes laivaan
- Ja hae satamaa,
- Lennä kuin lintu taivaan –
- Niin nimes katoaa.
*) tuta, tuntea.
Lähde: Sanomia Turusta 4.8.1865.