Isäinmaani

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isäinmaani.

Kirjoittanut Arvid Järnefelt


Täss’ onpi se maa tuhatjärvinen;
Tääs’ onpi se äitini armainen.
Sen tarua lasna ma kuuntelin
Ja kuullessa itkin ja iloitsin!
Ja tässäpä rinne sen vuoriston,
Min huipulta, noustessa auringon,
Ma katselin purppuraloistoa jään,
Kun riemuiten laskimme hiihtelemään!
Ja tässä ne veet, joill’ oppia sain
Ma purjehen hoitoa purressain;
Ja tässä se nurmi, joll’ ensin näin
Ma tyttöni silmissä itseäin;
Tääll’ honkain huokua kuuntelin,
Tääll’ jäiden lähtöä katselin
Ja korvihin tuulonen äänen toi,
Kun kirkon tornissa kellot soi.
Ja tää oli laulua Suomeni maan.
Ma siit’ opin itsekin laulamaan.
– Oi, Herra, mun anna viel’ kuollessain
Tätä Suomeni laulua kuulla vain!

Rauta [Arvid Järnefelt].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.