Isän viulu

Isän viulu. Kirjoittanut Otto Ernst

Taas salaa poskeen painan

ma viulun rakkahan,

ja kielten yli jousta

vain salaa kuljetan:

Jo vaalein tyttäreni

käy tanssiaskelin,

ja tummin mukaan laulaa

jo äänin helkkyvin.

Ja nuorin nukkeansa

se tuudittaa: tu-tuu!

Suursilmä poikaseni

vait’ yksin uneksuu.

Hän pihan piilipuuta,

vanhusta katselee.

Sen latvassa jo untaan

kai tuuli tuutinee?

Kai, poikaseni, kuulet

tään soiton tuulispäät?

Kai, poikaseni, siinä

sa rusopilvet näät?

Mun poikanani oothan

sa poika kuninkaan!

Sa aamun purppurassa

oot prinssi kaukomaan.

Ja linna merta liki

siell’ uljas mulla on,

– ja tervehdyst’ on sieltä

tää tenho soittelon.

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.