Isäni perintö
Ulkoasu
Isäni perintö. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Isäni, ennenkun silmänsä sulki,
- ennenkun Tuonen hän tuville kulki,
- katsehen luoden minuhun päin
- kirkkahan, hellivän, haasteli näin:
- – Soisi en sortuvan majamme harjan
- Poikani, vanhinna veljessarjan,
- toimella työhösi tarttuos,
- kotisi turvaksi varttuos!
- Ei ole kultia, aarteita mulla,
- työlläsi täytyy sun toimeen tulla.
- Saat multa kuokan ja lapion
- muokata tanhuita Tapion.
- Katsohan, poikani, ettei ne ruostu
- Vielä on neuvoni: oi, älä suostu
- juonihin viekasten viettelijäin. –
- Silmä sen sammui, orvoksi jäin.
- Itkien isäni saattelin hautaan,
- luottaen tartuin perintörautaan,
- isäni kuokkaan ja lapioon. –
- Luoja mun työtäni siunatkoon.
- Syvälle painaen lapionkärjen
- valtikan harmajan hallan särjen.
- Kivikon kalsean kuokkani
- viljelysmaaksi muuttavi.
- Niin minä povesta kotoisen mullan
- nostatan kalleimman tähkien kullan.
- Isäni, muistoas siunaan ain’,
- perinnön parhaan sinulta sain.
- Äitini jyväset laarista löytää,
- siskoni armas, oi kattaos pöytää.
- Ei meillä puuttehen peikkoa näy,
- kaikki kuin isämme aikana käy
- Isäni perintö, lapio, kuokka,
- onnen sä minkä kotiimme tuotkaan!
- Kalliimmat kultaa ja hopeaa,
- eikä ne konsaan ruostua saa.
1925.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.