Isänmaa (Mendelin)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isänmaa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Isänmaa, isänmaa! sana kultainen,
Ijankaikkista tenhoa soiva.
Olet lahja sa taaton taivaisen,
Pyhä riemumme, toivomme oiva.
Sua työmme ja toimemme tarkoittaa
Tulevaisien aikojen maa.
Surun synkeä sun oli muinaisuus,
Sotaratsu sun peltosi tallas.
Oli luonasi surma ja onnettuus,
Oli hurmeinen kenttä ja kallas.
Sulokantelos silloin se kyynelöi
Ja sun lapsesi pettua söi.
Pyhä temppeli sortui ja kellot sen
Oli ääneti aaltojen alla.
Sadat kulkivat korpia kaihoten –
Koti heilä’ oli taivasalla.
Kupukannella kimmelsi tähtivyö
Ja niin kylm’ oli talvinen yö.
Mutta hanget ne haihtui ja leipää taas
Antoi tallattu, nurminen sarka;
Salolainen kaskeksi hongan kaas,
Visers’ rauhassa lintunen arka;
Sydän toivoa tohti ja uskaltaa,
Kotilies taas leimuta saa!
Taasen kauas yl’ autioin seutujen
Tutut kellot ne kutsuen kaikui,
Suista vaimojen, lasten ja vaivaisten
Pyhä virsi se värjyen raikui.
Mutta miehet ja sulhot ne nukahtaa
Sotahaudoissa suurissa saa. –
Isänmaa, nyt on taivahas valoinen,
Sodan, murehen myrsky on laannut.
Kotikuusien kuisketta kuunnellen
Sun on kansasi suureksi saanut;
Se jo varjona hoippui, mut vahv’ on taas,
Nyt on rauha ja siunaus maass’.
Isänmaa, pyhä, kallihin Suomenmaa,
Sull’ on tallella tenhoisa taikas.
Se käy toivojen eelle ja muistoin taa
Kuni taivahan tuulonen raikas.
Sukupolvien töistä se kimmeltää,
Tietä viitaten välkkyävää.
Vielä kaukana määrä se siintelee,
Ja sen peittävi aikojen saiho;
Mutta saiho kun suoltuen hälvenee,
Myöskin suoltuvi sielusi kaiho.
Sinut kansasi rakkaus kerran saa
Valoloistohon, syntymämaa!
Isänmaa, isänmaa! sana kultainen,
Ijankaikkista tenhoa soiva.
Olet lahja sa taaton taivaisen,
Pyhä riemumme, toivomme oiva.
Sua työmme ja toimemme tarkoittaa,
Tulevaisien aikojen maa.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.