Isänmaan itsenäisyyspäivänä 6. 12. 1919

Isänmaan itsenäisyyspäivänä 6. 12. 1919. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Suuri päivä nyt Suomenniemen,

kansa tahtonsa julki

lausui, päätöksen vuorenvankan,

viesti vieri ja kulki:

tästä hetkestä Suomen kansa

itse itsensä huoltaa,

tästä hetkestä kuoloon saakka

vapauttansa puoltaa.

Paljon maksoi se päätös vakaa,

vaati runsahat lunnaat:

verivirrat nyt Suomen miesten

peitti laaksot ja kunnaat.

Antoi kansa nyt parhaimpansa,

puoltain saatua vapauttansa.

Voitto saatu on! Rikkonainen

vielä kansa on Suomen!

Tokko, tokkohan herran koittaa

tälle kansalle huomen?

Arpeutuukohan vanhat haavat,

aukee tehtävät uudet, laajat:

heimokansojen kohlut kostaa,

Suomi suureksi saada,

yhteenliittää ja auttaa, nostaa,

oikeus kaikille taata!

Piirtää lippuumme ylväin sanoin,

tunnoin puhtain ja teoin jaloin:

konsaan kansa ei suomalainen

orjan kahletta kanna,

isänmaastansa vierahalle

saarta, tilkkua anna!

Vasten länttä ja vasten itää

kansa vartion vankan pitää!

Herra, kansaasi omaa johda,

tähän asti kun johdit!

Silloin miekoin ja sanas voimin

kansas taistella tohtii.

vuoksi varrotun vastaisuuden,

ihmisyyden ja ajan uuden!

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.