Istun metsän kivellä
| Istun metsän kivellä. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
- Istun metsän kivellä
- ja puihin puutuu tuuli,
- poskeni on polttava
- ja sininen on huuli.
- Sataa lunta oksille
- ja kaikkiall’ on lunta,
- hiljaisuuden hivellessä
- täällä sais kai unta.
- Läpi metsän huurteisen
- käy sinertävät siimat,
- poissa täält’ on ahdistus
- ja poissa kivut, kiimat.
- Ilta lykkää syöstävää
- ja yö se lankaa jatkaa,
- katajien kapsahtaissa
- utu-tyttö matkaa.
- Hiihtää taikasauvoineen
- ja oksat tieltään siirtää,
- katsoo silmin sumuisin
- ja pilkut lumeen piirtää.
- On kuin sydän valkeneis
- ja suloinen ois piina,
- pääni alus kannel ois
- ja kinos paariliina.
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.