Siirry sisältöön

Itämainen tarina kertoo –

Wikiaineistosta
Itämainen tarina kertoo –

Kirjoittanut Irene Mendelin


Itämainen tarina kertoo
Tähden syttyvän taivaallen,
Joka kerta kun mailmaan tänne
Pieni syntyvi lapsonen. –
Säteillen sun tähtes kun tuikki
Minun usmana vielä ui,
Sinun siellä loistossa seilas,
Minun syrjässä kirkastui.
Ja ne sinilaella siellä
Toinen toisensa sivuutti;
Radat niiden loitolla kulki,
Kunnes kerran ne läheni. –
Niinp’ on käynyt meidänki täällä
Elonlaaksoa kulkeissa,
Sinä mailman melskeissä liikuit,
Kodin nurmella leikin ma.
Enkä tiennyt sinusta silloin,
Sua nähnyt en milloinkaan,
Eikä soinut äänesi mulle –
Ventovieras sa olit vaan.
Sitten kerran talvisen illan
Hämärissä me tavattiin –
Hetki lyhyt – mut ei se meiltä
Joudu konsana unhoksiin.
Ja sa heitit melskehet mailman,
Ristiaalloista riensit sen,
Kuni rauhan tyynehen rantaan
Tulit suojahan koivujen.
Silloin alkoi talvinen hanki
Kevätkukkia nostattaa,
Mailma soi ja säteili meille,
Kaikk’ ol’ armasta, ihanaa. –
Mutta myöhään, liiaksi myöhään
Yhteen tähtemme osuivat;
Ken ei usko onnehen, siltä
Kukat kuihtuvi kauniimmat.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.